Myytit

Somen uutiskommenteissa kiertää sitkeästi samat väitteet ja myytit sähköautoista. Tässä käydään läpi yleisimmät ja katsotaan, mitä niissä on perää.

Myytti 1: Sähköautojen toimintamatka ei riitä arkeen.

Saksassa autoilijat ajavat keskimäärin noin 12 000 km vuodessa eli noin 33 km päivässä – matka, jonka modernit sähköautot kuten VW ID.3 tai Tesla Model 3 hoitavat leikiten 300–500 km toimintamatkoillaan. Työmatka- ja arkiajoon sähköauto on siis enemmän kuin riittävä.

Myytti 2: Sähköautot eivät sovellu pitkille matkoille.

Moderni latausverkko ja fiksu reittisuunnittelu tekevät pitkistäkin matkoista helppoja. Kun latauksen yhdistää joka tapauksessa pidettäviin taukoihin (kahvi, ruoka, wc), matka-aika venyy vain vähän. Nyrkkisääntö "biotauko + 10 minuuttia" vie perille ilman kompromisseja. Lisäksi monien sähköautojen yli 400 km toimintasäde vähentää pysähdystarvetta entisestään.

Myytti 3: Latauspisteitä ei ole tarpeeksi.

Saksassa oli vuonna 2024 noin 146 000 julkista latauspistettä – määrä kasvaa koko ajan. Vertailuksi: 14 000 huoltoasemalla on yhteensä noin 86 000 polttoainepumppua. Pikalatausverkko tihenee jatkuvasti, joten lataus onnistuu sujuvasti myös vilkkaimmilla paikoilla.

Myytti 4: Sähköauton lataaminen kestää liian kauan.

Pikalatauksessa akun saa noin 10–30 minuutissa 70 %:iin – usein se riittää 200–300 lisäkilometriin. Monelle lataus ei arjessa ole edes erillinen toimenpide: auto latautuu yön yli kotona tai työpäivän aikana. Siksi latausaika harvoin on ongelma.

Myytti 5: Sähköautot ovat kalliimpia kuin polttomoottoriautot.

Hankintahinta on usein korkeampi, mutta käyttökulut selvästi matalammat. Sähköautossa on vähemmän huoltoa vaativia osia ja energia maksaa vähemmän (sähkö vs. bensa/diesel). Vaikka akku on mahdollinen yksittäinen suurkuluerä, polttomoottoriautossa on kalliita kuluvia osia – turbo, kytkin, vaihteisto, ruiskutus ja katalysaattori. Pitkällä aikavälillä pienemmät käyttökustannukset tasoittavat hankintahinnan.

Myytti 6: Akkujen valmistus on ympäristölle haitallista.

Akun valmistus on sähköauton energiaintensiivisin vaihe ja tuottaa aluksi enemmän päästöjä – käytetyn energian lähteellä on iso merkitys. Nykyaikaiset tuotantotavat voivat leikata päästöjä jopa 50 %. Koko elinkaaren tasolla sähköauto kuittaa alkupäästöt päästöttömällä ajolla – etenkin kun lataussähkö on uusiutuvaa.

Myytti 7: Sähköautojen paloriski on korkeampi.

Sähköautot käyvät läpi samat turvallisuusstandardit ja törmäystestit kuin polttomoottoriautot ja ovat yhtä turvallisia. Vaikka palavat sähköautot päätyvät herkästi otsikoihin, tilastot osoittavat, että bensiini-, diesel- ja hybridiautot syttyvät keskimäärin jopa 20 kertaa useammin. Sähköautojen paloriski ei siis ole korkeampi – usein päinvastoin.

Myytti 8: Sähköverkko ei kestä sähköautojen määrää.

Vaikka sähköautoja olisi miljoona, lisäsähkön tarve Saksassa kasvaisi vain noin 1–2 % – lisäys, jonka nykyinen verkko kestää. Älylataus ja kuormanhallinta jakavat kulutuksen fiksusti, vaikka autojen määrä kasvaisi reippaasti.

Myytti 9: Akkujen raaka-aineet eivät riitä.

Tutkimukset vuosilta 2009–2015 osoittavat, että litiumia, kobolttia, nikkeliä, mangaania ja grafiittia riittää laajamittaiseen sähköistymiseen. Kierrätys kehittyy vauhdilla ja korvaavia materiaaleja otetaan käyttöön. Akkujen kobolttipitoisuutta on jo pystytty selvästi vähentämään, ja uudet teknologiat pienentävät raaka-ainetarvetta jatkossa entisestään.